Junnumaajoukkueen asut

Junnumaajoukkueen  sai urheiluasut!

Suomen Valjakkourheilijoiden juniorimaajoukkueeseen kuuluvat ja viime vuosina arvokisoissa edustaneet junioriurheilijat saivat lahjoituksena harjoittelu ja kilpailuasut. Lisäksi Junior Sleddog Sport Finland ryhmään kuuluvat halukkaat junioriurheilijat saivat urheilu t-paidan. Asut valmistaa Norjalainen Trimtex. Asujen designin on suunnitellut Trimtexin kanssa Oululainen Katri Loukusa.  

Asut ovat lahjoittaneet valjakkourheilun parissa toimivat yritykset: Tmi DocTrSam, Teach-Hau Oy, Powerline Sleddogs,  Dog Trail Oy, RunDog Oy  ja Olini Oy.

Tmi DocTrSam myy ja markkinoi Happy Dog koiranruokia ja Thule Chariot lasten urheilurattaita.

Teach-Hau Oy järjestää SPR ensiapukoulutuksia, myy ja markkinoi Happy Dog koiranruokia ja Kickbike potkupyöriä.

Powerline Sleddogs  myy rekikoiratarvikkeita, Danler rekiä ja myy valmistuttamaansa Powerline koiranruokaa.

DogTrail Oy (koiraurheilu.fi) on Happy Dog koiranruokien ja Gappay tarvikkeiden maahantuoja. Yritys on

keskittynyt pääasiallisesti koiraurheiluun liittyvien tuotteiden myyntiin ja markkinointiin.

RunDog Oy maahantuo ja markkinoi Non-Stop dogwear valjaita ja tarvikkeita.

Olini Oy on Nutrolin koirien lisäravinteiden tuotekehittäjä,  valmistaja ja markkinoija.

Trimtexin urheiluasuja voi nyt tilata. Asuja saa nyt maajoukkuevärityksillä ilman junior Team logoja.   Asuihin tulee liiton tunnus ja selkään Sleddog Sport Finland logo. Tilausasuissa on samat sponsorilogot kuin junnumaajoukkueen asuissa. Asutilauksesta on neuvoteltu Trimtexin kanssa edulliset hinnat. Hintaan lisätään tarvittaessa kotimaan toimituskulut. Asuja voidaan tarvittaessa toimittaa mm. tammikuun VUL kisatapahtumiin ilman lisäkuluja. Tilaukset toimittaa Tmi DocTrSam. Yritys ei ota asuista lainkaan voittoa, eikä muuta kuluja kuin tarvittaessa kotimaan postikulut.

Tilaukset 20.11. mennessä. Tilaukset sähköpostiin : vul.asutilaus@gmail.com  . Tilaus vahvistetaan maksamalla 30% tilaussummasta tilille FI98 4600 0010 6100 75. Viesti: VULasutilaus. Loppu maksetaan asujen saavuttua. Tilaus lähetetään Trimtexille heti tilausajan umpeuduttua. Toimitusaika Trimtexiltä on 6-8 viikkoa.

 Tilaukseen tiedoksi: 1. oma nimi

2. osoite ja puhelinnumero

3. asun nimi, miesten/ naisten malli, asun koko ja määrät

Hinnat

Kisapuku Compress Unisex / Women paita + housut           144€                    ovh. 295€

Kisapuku Ambition U/W paita + housut                                     89€                      ovh. 178 €

Treeniasu Elements Plus U/W takki + housut                          158€                    ovh. 308€

Liivi U/W                                                                                                  69€                      ovh. 134€

Pipo Bi Elastic Thermo                                                                        14€                      ovh. 39€

Panta Bi-Elastic                                                                                      14€                      ovh. 32€

T-paita Run  U/W                                                                                 32€                      ovh. 58€

 

Jos on kiinnostusta tilata asuja ilman yrityslogoja, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Trimtexin minimitilaus digipainetuille asuille on viisi kappaletta. Annan ohjeet tilauksen tekemiseen.

 

Samuli Nissinen

Tmi DocTrSam             

 

Narttupentu vapaana

Talno etsii omaa kotia. Talno täyttää torstaina 8 viikkoa. Pentu on erittäin aktiivinen, reipas. Tästä hyvä harrastuskoiran alku aktiiviselle ihmiselle! Lisätietoja Sampalta.

Merri & Knut

Merlene vas. Alaska WCH 4 sij. kahden koiran hiihto

`Merlene"  Akiina`s Åfrid

 Syntymäaika: 7.7.2010 

Isä: Bergjordet`s ETZ Odin

Emä: Julussas ESR Mette Marit

Terveys: Lonkat A/A, kyynärät 0/0
säkä: 65cm
paino: 25kg

 Luonne: Rohkea, vilkas, melko kova, utelias, vahva riistavietti, hyvät hermot

 Merlene on Kimmo Hytösen kasvattama Akiina`s saksanseisoja. Akiina`s saksanseisojat ovat tällä hetkellä rotunsa menestyneimpiä koiria valjakkourheilun lajeissa. Merlenen emä on kuuden koiran sprintti valjokon johtajakoirana MM voittaja 2011. Isä on valjakkohiihdon MM voittaja 2009. Merlene on Meten ja Odin pennuista parhaiten menestynyt narttukoira hiihtoluokissa ja 1-2 koiran sulanmaan luokissa.

 Merlene on suvereenisti meidän laumanjohtaja. Kuvaavinta Merlenen luonteessa on pikkupennusta lähtien ollut rohkeus. Merlene on aina uteliaana tutustunut uusiin tilanteisiin, paikkoihin, koiriin ja ihmisiin. Merlene ei osoita väsymystä lenkillä tai treenissä koskaan. Juoksuaskel on silmiä hivelevän kaunis, lähes täydellinen. Merlene on nopea narttu ja erittäin kestävä. Hyvin vahva riistavietti auttaa myös itsenäiseen kovaan työskentelyyn vetohommissa. Merlenen kontakti ohjaajaan  on intensiivisen vahva.

Merlenellä on SM pronssia kärryajossa kahdella koiralla, EM kisoista viides sija, MM kisoissa miesten pulkkahiihdon neljäs ja kahden koiran koirahiihdon neljäs. Canicross SM hopeaa 2014 vain 13 viikkoa pentujen synnytyksen jälkeen.

 Knut

Isä: Texas

Emä: Lilja-SWE

Syntynyt 2009

Säkä: 67cm

Paino: 30kg

 Kristina Norbergin lyhytkarvainen saksanseisojauros Knut on koira, jolla on kaikkea; fantastinen vetokoira, taitava metsästyskoira, rauhallinen ja kiltti perhekoira ja kauniin ulkomuotonsa ansiosta se on Ruotsin muotovalio. Knut antaa kaikkensa treeneissä ja kisassa joka kerta. Silä päämääränään on vain tulla ensimmäisenä maaliin.Työskennellessään Knut ei välitä muista koirista.  Knut on taitava metsästyskoira ja kokeesta löytyy ykköstulos. Vetokisoista on saavutuksina hiihdossa Ruotsin mestaruus ja EM – pronssimitali. Ruotsin mestaruusmitaleja on yhteensä seitsemän.

Knutilla on kaksi aiempaa pentuetta. Toinen pentue on Norjassa Kristoffer Grotan Olsenin Julussas kennelissä ja toinen pentue on Ruotsissa Timo Silvolalla.  

 

Merlenen ja Knutin pennuista odotamme kauniita, terveitä ja kovalla työmoottorilla varustettuja monipuolisia saksanseisojia. Tehoa ja taitoa pitäisi löytyä niin vetohommiin, kuin metsästykseenkin. Valjakkolajeihin odotamme nopeita, vahvoja, kestäviä ja päättäväisiä koiria. Metsästykseen odotamme vahvan riistavietin omaavia koiria joilla on hyvät hermot ja hyvä koulutettavuus. Pentuja odotetaan syntyväksi syyskuun puolivälin jälkeen. Lisää uutisia tulee, kun ensimmäinen UÄ tutkimus on tehty.


Tiedustelut  Samuli Nissinen p 045 3260707
Terhi Lallukka facebook

Ripuli, koiran ruokinta ja lopuksi Happy Dog tietoa

Yksi yleisimpiä ongelmia koiran ruokinnassa on ripuli. Ja toisaalta ehkä kaikista yleisimmin ruokinnan onnistumista arvioidaan ulosteen kiinteyden ja määrän perusteella. Pohdiskelen asiaa hieman tutkitun tiedon, omien ja arvostamieni koiraihmisten kokemusten perusteella. Usein ripulointi liitetään nimenomaan kuivamuonaan.

Syystäkin on järkevää seurata koiran ulosteita. Ripuloinnin syitä on useita. Ja ruokintaankin litityen useita. Käyn tässä ruokintaan liittyvistä ripuleista yleisimpiä läpi. Ensin on hyvä ymmärtää muutama asia koiran ruuansulatuksesta.  Koiran ruuansulatuskanava on selvästi lyhyempi kuin ihmisellä. Läpimenoaika on myös lyhyempi. Imeytymisaika ohutsuolessa on lyhyempi. Mahalaukku on suhteessa koiran kokoon valtavan suuri. Koira syö lajityypillisesti nopeasti. Koira on semilihansyöjä eli lihansyöjän ja sekasyöjän väliltä. Koira on samaa lajia kuin susi, mutta sen geneettiset ominaisuudet ruuan imeytymisessä eroavat olennaisesti. Susikin on semilihansyöjä, mutta pääpaino ruuassa on liha. Susi syö saaliinsa kokonaan, sekä isot, että pienet eläimet. Sen ruokavalioon kuuluvat eläimet ovat usein kasvinsyöjiä ja niiden ruuansulatuskanava on usein täynnä kasveja ja viljaa. Mm. jyrsijöillä on aina mahassa ja suolessa sisältöä, että ne säilyvät hengissä. Susi syö näin myös osin sulanutta hiilihydraattia, sokereita, tärkkelystä ja kuituja. Koira on geneettisesti kehittynyt sulattamaan tärkkelystä paremmin kuin susi. Näin koira on pärjännyt ihmisen kanssa vuosituhannet (Nature). Kasvien, vihennesten ja viljojen osat imeytyvät koiralla yleensä varsin huonosti. Niiden imeytyvyys on alle 20%. (Koiran ruokinta ja hoito, Kempe jne.) Kypsentämällä kasvisperäisten hiilihydraattien ja valkuaisen imeytyvyys paranee. Palkokasvien, papujen, herneiden ja soijan sisältämät hiilihydraatit imeytyvät koiralla huonosti ja aiheuttavat kaasuuntumista suolistossa ja ripulia. Soijan sisältämä valkuainen on koiralle hyvänlaatuista, sen biologinen arvo on lähes sama kuin lihalla. Siksi soijaa lisätään usein kuivamuoniin. Ongelmana voi olla soijan hiilihydraattien aiheuttama ripuli. Jos kuivamuonan valkuaispitoisuutta nostetaan soijalla, saadaan ruoka tehtyä edullisesti, mutta hiilihydraattien huono imeytyvyys aiheuttaa herkästi ripulia.

Runsas liikunta nopeuttaa koiran ruuansulatuksen toimintaa.  Ruoka menee nopeammin ohutsuolen läpi. Ohutsuolessa imeytyy kaikki rasvat ja valkuaisaineet. Jos osa rasvoista jää imeytymättä ohutsuolessa, niitä päätyy paksusuoleen, mikä aiheuttaa ripulia. Rasvaripuli on vetistä. Jos valkuaista on ruuassa liikaa suhteessa imeytymiseen tai sen laatu ja imeytyvyys on huono, päätyy valkuaista paksusuoleen. Siellä valkuainen tuottaa ammoniakkikaasua, joka haisee pahalle ja aiheuttaa ripulia. Ammoniakki imeytyy vereen ja menee maksaan hajotettavaksi. Syntynyt urea poistuu virtsan kautta. Ylimäärä valkuaista on turhaa ja kuormittaa maksaa, aineenvaihduntaa ja munuaisia.  Urheilukoiran energiantarve ja valkuaisen tarve on hyvin suurta. Koska ruuan läpimenoaika ohutsuolessa on lyhyt, pitää valkuaisen ja rasvojen olla hyvänlaatuisia ja hyvin imeytyviä, ettei tule ripulia. Lisäksi valkuaisen sisältämien aminohappojen suhde tulee olla oikea. Myös rasvahappojen suhde tulee olla oikea.  Usein ei ymmärretä, että kypsentämättömässä lihassa ja kalassa on hyvin runsaasti valkuaista ja rasvaa. Niiden imeytyminen ja biologinen arvo on erinomainen. Kuitenkin pelkällä lihan ja kalan ruokkimisella koira ei pysy terveenä ja suorituskykyisenä. Pitää osata antaa lisänä oikeat määrät kaikkia vitamiineja ja kivennäisaineita. Varmin konsti onnistua urheilukoiran ruokinnassa on käyttää hyvänlaatuista kuivamuonaa. Näin tullaan proteiinin, rasvan ja ripulin kanssa tekemisiin.  Kun runsaasti lihaa tai kalaa sisältävään ruokavalioon lisätään vahvaa kuivamuonaa seurauksena on usein ripuli. Syynä ei välttämättä ole huono kuivamuona. Syynä on rasvan tai valkuaisen tai kummankin liikasaanti ja mahdollisesti  huono imeytyminen.  Määrät tulee arvioida suhteessa tarpeeseen. Jos ruoka on hyvänlaatuista ja sen sulavuus on hyvä, voidaan käyttää pienempiä ruoka-annoksia ja laihempaa ruokaa ja näin riski ripuliin on pienempi. Liian laiha ruokinta aiheuttaa myös ripulia. Siihen on useita syitä. Yksi on liian iso määrä ruokaa suolessa. Näin kaikki ei ehdi imeytyä ja taas ripuloidaan.  

 Yhteenvetona: ruokinnan tärkein päämäärä on oikeat määrät oikeita aineita. Minkään ravintoaineen tarvetta isompi saanti ei hyödytä. Tilanne on usein päinvastoin. Monen ravintoaineen liikasaanti aiheuttaa ongelmia ja voi haitata muiden imeytymistä. Jotkut ovat jopa myrkyllisiä liikaa saatuna. Eli sopivasti on paras.

Itse teen ruokinnan niin, että käytän hyvin sulavaa koiran täysravintoa, kuivamuonaa. Lisänä käytän joskus talvella, kun treenataan kovaa, rypsiöljyä ja lihaa, kumpaakin pieninä määrinä.

Happy Dog koira ruuissa on kaksi ominaisuutta, joita korostetaan; hyvä sulavuus ja hyvät raaka-aineet. Happy Dogin liikevaihto on noin 80 miljoonaa euroa. Se on Saksan toiseksi myydyin koiranruoka. Ruokia myydään eläinlääkäriasemilla. Ruuan laadusta vastaa Mullerin perheyritys ja sen huippuammattilaiset. Kaikki ruoka tehdään yhdellä tehtaalla Saksassa. Kaikki raaka-aineet testataan ja tarkastetaan huolella.  Misään ruuassa ei käytetä soijaa.

Monet koiraurheilun huiput luottavat Happy Dogiin. Suomessa Happy Dog koiranruokia on käytetty pitkään mm. rajavartioston työkoirilla, palveluskoirilla, metsästyskoirilla, agilityssä ja valjakkohiihdossa. Nyt vuoden vaihteesta Suomeen on alettu maahantuoda Happy Dog profi-line sarjan rekikoirille suunniteltuja ruokia. Niiden valmistuksessa on käytetty samoja laadukkaita raaka-aineita kuin aiemmin maahantuoduissa Supreme ja Natur-Croq sarjoissa. Profi-line ruokien valmistuksessa on painotettu myös edullisuutta. Maahantuoja Dog Trail Oy (koiraurheilu.fi/) tekee kaiken mahdollisimman edullisesti. Ruoka lähtee Suomeen tuoreena heti valmistuksen jälkeen maahantuojan omalla rekalla. Kuormat ajetaan aina täysinä lasteina. Ruuan varastointi on Vantaalla ja myynti on sieltä suoraan jälleenmyyjille tai suurtilaajille (lavatilaukset) suoraan kotipihaan. Näin säilytysaikaa jää kuluttajalle jopa 1,5 vuotta.  TmiDocTrSam on Profi-Line ruokien edustaja Suomessa. Yritys tarkoituksena on myydä ruuat hyvänlaatuisina kuluttajille ja mahdollisimman edullisesti. Toimintaan kuuluu ostajan ohjaus ruokinnassa ja oikean ruuan valinnan ohjaaminen. Ruuan toimivuuden takuuna on viimekädessä Happy Dogin tehdas ja toimitusjohtaja Georg Muller. Tehtaaseen voi olla yhteydessä vaikka suoraan tai oman jälleenmyyjän kautta. Maahantuoja Ninni Stenhäll on kokenut koiraihminen ja tietää koirien ruokinnasta paljon. Tmi DocTrSam omistaja Samuli Nissinen on koiravaljakkohiihtäjä, joka testaa Happy Dog ruokia omilla koirillaan, kahdella alaskan huskylla, kahdella saksanseisojalla ja suursnautserilla. Menneen kauden aikana on menestyksekkäästi testattu profi-line. Happy Dog profi-line markkinointikulut Suomessa ovat hyvin pienet. Logistiikka on yksinkertaista ja edullista. Niimpä Profi-Line ruokien suositusmyyntihinnat ovat Ruotsin vastaavia ruokia noin 20 euroa edullisemmat. TmiDocTrSam tekee ruuista lisäksi hyvät tarjoukset, jos kerralla tilaa enemmän. Hinnoissa päästään hyvin alle kahden euron kilolta.

Varmin, edullisin ja laadukkain tapa ruokkia koira on hankkia hyvää kuivamuonaa ja lisätä siihen tarvittaessa pienempiä määriä lihaa ja tai kalaa ja joskus rasvaa. Hinnassa täytyy huomioida, että raa-an kalan ja lihan kilohinta pitää kertoa kolmella, että päästään samaan verrattavaan kilohintaan kuivamuonan kanssa. Kypsentämättömissä tuotteissa on niin paljon vettä.

Kerron seuraavassa jutussa kokemuksia omien koirien ruokinnasta ja testauksista. Olen ollut erinomaisen tyytyväinen.  Mutta nyt on pakko mainita muutama tyytyväinen Happy Dog Profi-Line käyttäjä Suomesta. Raine Niemi, MD ja LD matkat, Juho Ylipiessa, LD matkat ja rekikoirasafarit, Tuomas Notko SP matkat ja valjakkohiihto, Juha Laine, LD matkat ja rekikoirasafarit Torassieppi huskyfarm, Kimmo Haapanen, MD ja LD matkat, Suvi Koukkari ja siperianhuskyt ja moni muu. Viimeisimpänä MM kisojen jälkeen ja eri ruokamerkkien testaamisen jälkeen Happy Dog käyttäjäksi on päätynyt Riitta Kempe.

Maailmalla on huippumushereita jotka luottaa Happy Dogiin ja käyttävät koirillaan Profi-Linea. Tuore avoimen sprintin maailmanmestari Detlef Oyen, huippu MD-kuski ja tämän vuoden Border Rush voittaja Tom Andres, Legendaarinen Heini Winter tulevat ensimmäisenä mieleen.

Laatua on ja nyt huippuedullisesti! Väitän, että meitä parempaan hintalaatusuhteeseen koiranruuissa ei pysty  Suomessa kukaan. 

Valjakkourheilukoira treenikurssin 18-19.4. ohjelma

Mukaan mahtuu vielä. Kysy paikkaa. 

Yusen SOC voiton kunniaksi ilmottautuminen vielä samalla hinnalla 58€!

 Ohjelma

9.45-10. Ilmottautuminen Heureka, luentosali.

10-10.15 Esittely, tarinaa matkan varrelta...

10.15-11 Urheilukoiran ruokinta ja nesteytys

11-11.45 Koiran liikunta; pennusta vahvaksi aikuiseksi

tauko

12.15 Valjakkourheilun lajit

12.30-13 Väline-esittelyt, vetovyöt, narut, valjaat, tassunsuojat, manttelit,  vaatteet, kengät, pyörät... Eri merkkien ja mallien esittelyä. Valjaiden koon sovittamista.

13-14 Vetoharjoittelu. Miten opetan pennun, aikuisen koiran, eri rotuiset koirat vetämään.  Kuinka harjoittelen itse. Ihmisen treenauksen perusteita.

tauko

14.15-15. Koiran treenauksen perusteet, kunnon peruspalikat.

15.15-16 kisakoiran treenit, resurssien optimointi

16.15-16.45 Kisakoiran ruokinta Happy Dog ruuilla, miten itse teen

16.45-17.30 Lauantain treenit pennuille ja aloittelijoille. Treenisuunnitelma.

Sunnuntain treenit kisaryhmälle ja aktiiviharrastajaryhmälle. Treenisuunnitelma.

 Treeneihin on hyvä varata mukaan itselle sopiva vetovyö ja koiralle sopivat valjaat. Jos et vielä omista välineitä, ei haittaa. Otan mukaan omia välineitä, joita voi lainata. Tauolla voit oma-aloitteisesti tulla kysymään, sovittamaan ja ostamaan koiraurheilu.fi välineitä. Saat ammattitaitoisen ohjauksen sovittamiseen.

Treenit Hakunilassa aloitetaan lauantaina klo 19. Sovimme tarkan kokoontumispaikan luennolla. Ohjeet kannattaa kuunnella hyvin etukäteen. Koirat voivat haukkua ja treenissä puheääni kuuluu huonosti. Kävelemme alkuun yhteislenkin koiria pannasta ja hihnasta taluttaen.  Vedoissa alkuun jokainen koirakko ohjataan ja neuvotaan erikseen. Jos on kaveri matkassa, siitä on apua. Koiralle voi olla hyvä varata jotain innostavaa palkkaa ns. maaliin. Vetoja tulee muutama per koirakko ja matkat ovat lyhyitä 20-200m. Kätevin on juosta itse koiran perässä. Myös potkupyörä sopii hyvin, jos ei halua juosta. Lopetamme ennen yhdeksää.

   

Sunnuntaina aamulla kisaryhmän treenit Hakunilassa 8.00. Aloitamme yhteiskävelyllä koirien kanssa. Sitten verryttelyä urheilijoille ilman koiria. Eli koiralle oltava joku paikka, mihin voi jättää hetkeksi.  Aktiivista venyttelyä ja juosten lihasten aktivointia. Vedot juosten, potkupyörällä tai maastopyörällä. 2-4 vetoa 500-2000m.

Klo 10 aktiiviryhmän treenit.  Tarkoitettu valjakkourheilijoille, joiden koira osaa vetää, mutta jotka eivät halua keskittyä ensisijaisesti mahdollisimman  hyvän kisatuloksen saamiseen. Treenit ensisijaisesti canicrossina. Myös potkupyörä tai maastopyörä sopii. Matkat 200m-3000m. 2-4 toistoa.

Koiria ei saa syöttää ennen treeniä. Hyvä olisi, jos edellinen syöttö on lauantain ryhmän koirille viimeisen kerran aamulla ja sunnuntain ryhmälle la illalla. Sunnuntain koiria voi juottaa aamulla kotona ennen lähtöä 2-3dl vettä tai hyvin mietoa liuosta.  

Varatkaa koirille mukaan juomista.

Tervetuloa. Iloista mieltä! Tapaamme pian.

   Samuli

SOC, kolmas kisapäivä ja kotimatka

Sunnuntaina oli aikainen herätys. Paikallista aikaa startti kymmeneltä eli kuudelta ylös Yuse juottamaan. Nyt annoin 7dl ja tuntia myöhemmin 3dl lisää. Keli oli komea, tuuli aika kovasti, sumua ja märkää tihkua ilmassa, vaikka pakkasta seitsemän astetta. Kyllä on Kiirunassa Atlantin ja Gol-virran tuntua. Lumi on huomattavasti kosteampaa kuin Suomen lapissa vastaavaan aikaan vuodesta samoilla lämpötiloilla. Aamupalan jälkeen pakkasin auton. Harmikseni huomasin, että takakontin kontaktikytkin ei toimi, eli luukkua ei saanut auki. Kytkin on itse asiassa toiminut viimeiset pari vuotta vain, jos ei ole lainkaan pakkasta. Edellisenä päivänä olin kuitenkin laittanut toiveikkaana kisapulkan aisoineen kaikkineen auton sisälle olettaen, että aurinko paistaa ja pitää lukon toimivana…

Kisapaikalla oli taas touhua. Koiran ja pulkan punnitusta. Yusen paino oli ikävästi noussut aikaisemmista vuosista yli 25kg:n, joten jouduin nostamaan pulkan painoa kilolla 18,5 kiloon. Yuselle on tullut lisää lihasmassa ja rasvaprosentti oli hieman liian korkea. Mutta tiesin Yusen kiskovan isommankin painon hyvin.

Aurinko ei paistanut. Sain kuitenkin kammettua pulkan aisoineen autosta sivuoven kautta, kun purin puolet muista tavaroista ja siirsin apukuskin penkin eteen. Sukset tuli onneksi voideltua edellisenä päivänä. Kiire tuli silti. Ehdin lämmitellä vain 15min ennen starttia.

Hannu tuli handlaamaan Yusea starttiin. Se pysyisi kyllä pitämättäkin paikalla, mutta en viittiny riskeerata. Lähtörivissä oli 14 kisaajaa koirineen ja pulkkineen. Lähtösuora oli noin 200m ja loppui mäen päälle. Taktiikka oli selvä. Ekana mäessä. Kun liput oli vaakatasossa ja aikaa paukkuun 15 sekuntia odotin hetken ja aloin laskea Yuselle ääneen VIISI, NELJÄ, KOLME, KAKSI, YKSI… …MENNÄÄN! Yuse lähti ensimmäistä kertaa heti paukusta liikkeelle ja täysillähän se starttaa aina. Päästiin irrottamaan aisasta ekana ja mäkeen ekana. Yritin hiihtää tosi lyhyellä nopealla sauvatyöllä, ettei saatto taakse jäisi pitkäksi ja joku talloisi sauvoja rikki. Haromistahan se oli. Mäen päällä oli sen verran rakoa taakse, että pystyin alkaa hiihtämään kunnolla. Seuraavat vajaa kilometri oli mäkeä ja mutkaa ja kovaa mentiin. Sitten pitkässä ylämäessä taoin peruswassua kovaa kyytiä ja hymyilytti kun reilusti takaa kuului karjuntaa. Siellä rymisteltiin. Toivottavasti ei pahoja kolareita. Pikkuhiljaa vauhti tasoittui, mutta hyvää kyytiä mentiin, pitkälti Yusen ansiosta. En itse uskaltanut hirveen kovaa lyödä, kun kuntopohja oli ohut ja kaksi kovaa kisamatkaa jo takana. Vilkaisin jossain vaiheessa taakse ja yllättäen, yllätys, takana oli Marko Viitahalme ja Rova. Eipä siinä. Rauhassa peruskovaa kyytiä jatkettiin. Tiesin, ettei kannattanut alkaa riehua, koska Rovan täytyi olla hyvä pulkkakoira, koska oli saanut meidän karkumatkan ylämäissä kiinni. Toisaalta Rova oli nuori, ensimmäisellä kisakaudella. Se tulisi todennäköisesti jossain vaiheessa sippaamaan. 5km kohdalla takana oli jo vähän ruuhkaa, Marko ja kaksi ruotsalaista. Hieman myöhemmin Rova kiskoi meidän ohi. Ylämäessä mulla painoi reisi taas aikalailla. Päätin sinnitellä sen verran, että ero pysyisi siedettävä vaihtoon tullessa.

Stadionilla jätin aisaan tarttumisen melkein viimeiseen hetkeen. Kuten olin arvellut Yuse lopetti vetämisen heti, kun tartuin aisaan. Survoin oikealla sauvalla tosissaan, että pääsimme omaan loosiin. Siinä pulkka melko sujuvasti irti ja loosista ulos. Sen jälkeen tartuin valjaiden lenkkiin, mutta Yuse töpötti paikallaan odottaen lähtölupaa. Kiinnitin ensin narun ja sitten annoin luvan mennä, jolloin Yuse painoi kiljuen eteenpäin. Markoa ja Rovaa ei näkynyt enää missään. Arvelin, että viiden sekunnin ero oli muuttunut lähes minuuttiin. Ennen stadionia olleessa pitkässä mäessä jääneet ruotsalaiset olivat aivan kannassa. Yusella oli kepeä jalka. Saimme Markoon  kiinni parin kilometrin jälkeen pitkässä ylämäessä ja seuraavassa mäessä mentiin sitten täysillä ohi. Siinä oli helppo hiihtäjän hiihdellä, kun edessä oli pystyvä koira. Minäkin keskenkuntoisena sain  palauduttua helpommilla osuuksilla, kun Yuse teki suurimman työn. Ohituksen jälkeen oli voimia lyödä löylyä hetken aikaa kunnolla. 2-3km jälkeen vilkaisin taakse pitkässä ylämäessä, ketään ei näkynyt. Jatkoimme samaa menoa loppuun asti, täysillä. Nyt ei tarvinnu enää säästellä. Maalissa tuomari tuli kysymään eksyikö muut. Niitä ei näkynyt pitkällä stadionin penkallakaan. Marko tuli seuraavana maaliin 2,11 perässä. Kolmantena tuli Mats Johanson Akiina`s Eroksella. On se Yuse kova kaveri. Ei väsy. Ja vaikka väsyis, painaa täysillä.

Palkintojenjako oli samaa kaavaa kuin edellisenä päivänä; suomalaiset putsas pöydän. Ja tällä kertaa miehet sai mitalit kaulaan ja naisille kerrottiin, että teidän mitalit tulee sitten postissa perästä… Ei siinä mitään, hienot kisat, vaikka mitalaita oli tilattu liian vähän. Osaispa suomalaisetkin tehdä hommia vähän matalammalla profiililla. Eli järjestää ulkoilmatapahtumia, vaikka kaikki pikkuasiat ei olekaan kunnossa.  Tuskin kellekään jäi paha mieli, vaikka voitettu mitali jäi odottamaan postia.    

Pari tuntia maaliintulosta pääsin starttaamaan auton kotia kohti. Edessä 800km ajoa. Päivä oli kirkastunut, aurinko paistoi ja takaluukkukin aukesi. Soitin vaimolle kotiin, kun olin päässyt Kiirunasta ulos. Siinä turinoidessa älysin katsoa polttoaineen tilannetta ja yllättäen tankissa oli mittarin mukaan dieseliä 40km ajoa varten. Noo, tiesin, että sen jälkeen pystyy vielä ajamaan 50-100km. Puhelu oli kuitenkin pakko lopettaa, en huomaisi kuitenkaan sitä ehkä ainoaa asemaa, joka tulisi erämaassa vastaan. Jossakin ennen Jällivaaraa oli pikkukylä ja kaupan pihassa polttoaineen myyntipiste. Tankin piti olla tyhjä, mutta se otti vastaan vain 27l dieseliä. Jotain kummaa oli…  Vaaroja kivutessa kytkin luisti vain kerran, kun huolimattomasti kaasuttelin. Sensijaan menomatkalla alkanut vaihdelaatikon ongelmat jatkuivat ja pahenivat. Vitosvaihde hyppäsi poispäältä aina, kun löysäsin kaasua tai tuli pieni notkelma ja veto väheni laatikolta. Kulumaa, yllättävää 471 000km ajetulle autolle. Matka taittui mukavasti. Oulun jälkeen Tupoksella oli tankattava taas. Pulkkilassa 80 km etelämpänä kaarsin ABC pihaan ostamaan tuulilasipesunestettä. Puhuin taas rouvan kanssa puhelimessa. Tankkaamisessa oli ongelmia heti alusta pitäen. Pistooli pätki ja kohta diesel alkoi valua auton kylkeä. Kumma homma, putki tukossa? Sattumaa vai ei myös auton polttoainemittari oli hajonnut samaan aikaan. Se näytti täyttä. Soitin kaverille kysyäkseni neuvoa. Sain ohjeet sorkkiä putkea jollain, ehkä läppä oli mennyt jumiin. Päätin jättää sorkkimatta,koska olihan sisään mennyt arviolta reilu 10l ja maahan vain puolisen litraa. Kengille ei roiskunut paljoa. Iisalmessa voisi tankata lisää. Sinne asti pitäisi kymmenellä litralla kyllä päästä. Pian soitti Wille. Kyseli kuulumiset ja semmosta. Pitihän se kertoa akuutti ongelmakin, että polttoainetankin putki tukossa ja löpöä pitäisi jotenkin saada Iisalmessa lisää. Siinä sitten tuntia myöhemmin ajaessa tajusin, että olin tankannut Tupoksella ja tankki oli ollut vaan täysi. Kevyessä dieselin katkussa pysyi hyvin hereillä. Onneksi koirat oli kärryssä eikä niiden tarvinnut haistella minun hölmöilyjä.

Kotona olin yhden tienoossa yöllä 11 tunnin ajamisen jälkeen. Kotimatka oli mennyt hyvin. Kaikesta touhusta huolimatta olin ollut pirteä, eikä väsymys päässyt yllättämään.  Hyvä reissu.   

SOC, toinen kisapäivä

Toinen kisapäivä valkeni kirkkaana. Yön lumisateen ja pakkasen jäljiltä lumi oli eilistä kuivempaa. Sisun juotto 1,2 l reilu neljä tuntia ennen starttia. Kisapaikalla suksien voitelu nyt vähän paremman kaavan mukaan. Sinisellä pohjan puhdistus. Alle Vauhdin LF vihreä. Sitten HF sininen ja pintaan Vauhdin pulveri hfC 21.1. Kantaan Holmenkol kuvioraudalla 0.3 havu. Valmistautuminen meni tänään ihan ok. lämmittelykierrokselta meinas vaan tulla kiire starttiin, mutta just ehdin.

Sisu juos eka kympin ihan mukavaa kyytiä. Lähes parasta Sisua. Stadionin lähellä, kun vastaan tuli viereisellä baanalla muita, alkoi ongelmat, lumen syönti, hangessa kieriskely, ja stadionille piti vielä vääntää komeat paskat, mitä kuuluttaja tietysti innostui selostamaan. Toiselle kierrokselle lähtö oli pehmeää, hetken jo mietin oliko Sisu väsynyt. Minuutin takaa startannut tuli ohi siinä vaiheessa, kun ainakin pari minuuttia oltiin hidasteltu. Mentiin sen perässä kilometri. Vauhti oli niin helppoa, että aloin kannustaa Sisua ohi ja 1km peesauksen jälkeen ohi päästiin ja taas mentiin oikeaa kisavauhtia. Sisu yltyi suorastaan juoksemaan kovaa! 13-15km tultiin sitten 2.11 kovempaa kuin se takaa ohittanut kaveri. Maalisuoralla oli pari hidasta B koiraa edessä joiden ohittaminen oli vaikeaa ja vähän käveltiinkin. Maalissa Sisu oli virkeä. Kova jätkä! Vaan, kun juoksis täysillä muuallakin kuin metsän siimeksessä ja tunturien laella. Sijoitus kolmas. Konkari Marko Viitahalme voitti Spotilla, toinen oli Ruotsin Mikael Henrikson 42s Markon takana ja me sekunnin Mikaelin takana.  Jotta semmosta. Kakkoseen Sisu on loistava.  Juoksee riiviömäisesti. Yksin on vähän vaikeeta välillä.

Kisan jälkeen voitelin sukset ja pulkan uudestaan. Seuraavan päivän startti tulee olemaan kellojen siirron takia kaksi tuntia tätä päivää aikaisemmin.

Illalla oli palkintojenjako ja syömistä. Ihan lepposaa meininkiä. Viitahalmeiden juniori Markus oli rauhallinen pikkuvesseli. Ihan suorastaan kisakonkari otteista päätellen.

Huomenna lähden Yusella yhdistettyyn. Kovaa hommaa, eka 7,5 km pulkalla ja sitten sama kierros narulla perään. Viimeset nousut stadionille on raakaa touhua. Samat baanat kuin maailmancupissa sileän hiihdossa, mutta viimeisin jyrkkä nousu on osittain kierretty.  Kait se on Yusella lähdettävä heti kärkeen työntämään, kun poika on kunnossa. Siinä vaan tietty mietityttää miten ite jaksaa mäet toisella kierroksella.  Ehkä pitää lyöntiä vähän rajottaa ekakiekalla. Jotta huomiseen...

Kiiruna SOC, Scandinavian Open Championship

Tämä vuosi piti olla välivuosi kisojen suhteen. Niin siitä oli hyvin muodostumassakin, kun syksyllä akillesjänerepeämän vuoksi  pidin kolme kuukautta juoksutaukoa ja en treenannut koiria kertaakaan. Joulun jälkeen, kun oli hienot hiihtokelit kävin pari kertaa hiihtämässä koirien kanssa ja huomasin taas miten kivaa se on. Tammikuun alusta olen sitten treenannut koiria höntsäilemällä 2-3 kertaa viikossa.  Treeni on toki koirille ollut kovaa, mutta suunnitelmallisuus on tällä kertaa ollut lähinnä uusien ideoiden miettimistä ja kokeilua. Koirat  ovat kehittyneet huimasti. Yuse on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja Sisu juoksee sen parina huikean hyvin. Sisu on kehittynyt yksin vetämisessä ja treeneissä se on mennyt useasti todella hyvin. Merri on ollut apukoirana. Se on juossut intervalli- ja heat -treeneissä poikien parina viimeisissä vedoissa. Nopea narttu tuo hyvin intoa jo vähän väsyneen uroskoiran viimeisiin vetoihin.

SOC haave alkoi herätä tammikuun lopulla, kun vaikutti, että koirien kunto kehittyy nopeasti.

Maaliskuun puolivälin jälkeen ovat hiihtokelit Kuopiossa koirahiihtobaanoilla olleet surkeat. Vähän ollut haastetta miettiä treenit kahdelle viimeiselle viikolle. Niitä taisi sitten tulla kolme yhteensä.

Kisareissu alkoi perinteisesti. Torstaina oli tarkoitus ajaa töiden jälkeen Kiirunaan.  Ajattelin lähteä ajoissa töistä, mutta yllättäen tietotekniikka petti ja jouduin tekemään perushommia nomaalia hitaammin. Varasin majoituksen illaksi Kiirunan Camp Ripanilta, jota järjestäjä oli suositellut. Pääsin lähtemään ajamaan vasta lähellä seisemää illalla. Matka joutui hyvin, mutta Kemin jälkeen alkoi ankara väsymys. Torniossa tunsin etten ole enää ajokunnossa. Onneksi pääsin nukkumaan appiukon luo. Laitoin nukkumaan yhden tienoissa ja kello oli soimassa viideltä. Aamu oli jo valjennut. Tornio oli hiljainen. Oli mukavalähteä ajamaan tyhjää tietä kohti pohjoista. Olin aikonut juottaa Yusen hyvin jo matkalla. Pian huomasin, että vesipönttö oli jäänyt kotiin.  Koko reilun 300km matkalla Torniosta Kiirunaan ei ollut yhtään paikkaa mistää ottaa tai ostaa vettä. ÖverKalixissa risteyksestä kiihdyttäessä vanha kunnon Avensis päästi tehot koneesta. Vanha juttu..moottorin sähköisessä ohjainjärjestelmässä jotain vikaa..se pitäisi poistua, kun ottaa hetkeksi virrat pois. Sama juttu toistui viisi kertaa, mutta lopulta, kun oli silitellut rattia ja taputtanut hellästi kojelautaa Avensin kiitti ja kone hörisi taas normaalisti.

Jällivaaran jälkeen alkoi nousu ison vaaran yli. Lunta vaaran päällä oli paljon, liikennemerkeistä näkyi vain yläreuna lumikinoksen keskellä. Avensiksen kytkin kesti nousut hyvin. Olin vähän jännittänyt sitä, koska kytkin oli luistanut ajossa ensimmäisen kerran jo lähes pari vuotta ja 30 000km aiemmin.

Edellisenä päivänä tekemäni toimintastrategia meni ajomatkalla totaalisti uusiksi. Aina, kun uusi ongelma ilmaantui, meni prioriteetti ja toimintalista uusiksi. Yusen juottamiseen alkoi tulla jo kiire. Kiirunaan saavuttua meni ICA markettiin ostamaan vettä tai kanisteria. Kumpaakaan ei löytynyt. Yuse oli juotettava välittömästi, että se ehtisi pissata kunnolla ennen starttia. Vesihyllystä löytyi kahta erilaista hiilihapotonta kivennäisvettä, joiden tarkempi tarkastelu osoitti, että Mg, Na, K ja Ca määrät olivat hyvin pieniä, kyseessä oli norjalainen lähdevesi.  Eikun siitä Yuselle vettä juottoon.

Olin kisatoimistossa ensimmäinen ilmottautuja. Sitten lähdin suksien huoltoon. Kiirunassa oli ollut edellisenä päivänä hyvin kuivaa ja yöllä oli ollut reilu pakkanen. Minulla oli juuri hiotut sukset (Kuopion raastinrautakelien jällkeen sukset oli ollut pakko käyttää hiottavana) ja pohjustus oli tekemättä. Ajanpuutteessa olin miettinyt yksinkertaisimman voitelustrategian, joka vielä kuivalla pohjoisen lumella voisi olla loistava kisavoitelu. Alle pohjavoide, seuraavaksi Vauhdin LF vihreä (tässä olisi varmaan perus sininen kuitenkin ollut parempi) ja pintaan TOKOn sininen LF. Se on loistava kylmällä kuivalla kelillä. No, se alkoi kuitenkin sataa kosteaa lunta kesken voitelun, enkä enää kerinnyt muuttamaan strategiaa. Onneksi V-P Pyörälä laittoi suksiin kunnon havukuvioinnin kantaan. Onnistunut kuviointi voi vaikuttaa luistoon yhtäpaljon kuin voitelu.  Omat kuvioraudat olivat autossa kaiken romun seassa melkein tallessa. Oma syöminen oli jäänyt heikolle. Jossain välissä soitin Camp Ripanille, etten tullutkaan yöllä, vaan tulisin sitten päivän mittaan kisan jälkeen. 800km ajomatka, huonot yöunet ja huono syöminen ei ollut paras lähtökohta kisaan. Mutta fiilis oli ollut koko päivän hyvä. Tavoitteena oli päästä ajoissa kunnialla starttiviivalle. Homma onnistui.

Yuse lähti painamaan kierrokselle hyvin. Olin ehtinyt hiihtää lämmittelynä vain 5km lenkin. Minulla oli Merri mukana, että olisin sen kanssa käynyt kiertämässä 10km lenkin ennen kisaa. Koiria ei päästettu radalle. Baana oli loistavassa kunnossa. Korkeuseroa mukavasti ja paljon tiukkoja mutkia. Yuse kiskoi pulkkaa todella hyvin ja sain ohjattua sen ilman kaatoja kaikki mutkat. Stadionilla toiselle kierrokselle lähtö oli hieman haastava. Tulin kuitenkin pitkällä narulla, koska uskoin Yusen kuuntelevan ohjeita. Aisaan meneminen yleensä oli sen kanssa vaikeaa, koska sillä on sitten tapana pysähtyä. Toiselle kierrokselle mentii aivan lähtöviivan vierestä. Juuri, kun olimme lähtöviivan kohalla lähetyskone piippasi ja Yuse otti äkkihypyn oikealle ja pulkka haukkasi yhden latumerkin sisään. Sain pulkan nopeasti irti ja lähetin Yusen uudestaan liikkeelle. Kuuluttaja oli selostanut koko stadionille tulon ja ihmetteli kuinka hyvin koira toimi, kunnes tärähti. Toinenkin kierros meni hienosti; koiralla. Minulla oli reidet ihan tukossa. Huono valmistautuminen tuntui päivän kunnossa. Olimme startanneet ensimmäisenä tyhjälle baanalle ja tulimme ekana maaliin. Muut miehet tulivat kaukana perässä. Maija Nivala voitti naisten pulkkasarjan, toinen oli Saara Loukkola sekunnin perässä ja kolmas Maria Viitahalme ja sen jälkeen liuta ruotsalaisia.  Elikkäs Yusesta tehtiin sitten SOC voittaja pulkassa!

Kisan jälkeen palautusruoka Yuselle ja palkintojenjaon jälkeen lähdin kaupungille syömään. Sitten tulin mökille perkaamaan tavaroita autosta. Mökissä istahdettuani alas taju lähti väsymyksen vuoksi pari kertaa. Uni tuli kyllä ihan salamanopeasti.

Sitten lähdin etsimään leirintäalueen saunaa. Sen piti olla jossain alhaalla... Ajelin ympäriinsä, mutten löytänyt sitten räsähti, olin ajanut Aven kunnolla lumihankeen. Lumi oli niin valkoista, että viistoja penkkoja ja tienreunoja oli vaikea erottaa lumisateessa. Kaivoin Fiskarsin lapion koirakärrystä ja selvisi, että Ave oli puoliväliin asti kiilautunut kovan hankiaislumen päälle, ja eturenkaiden alla oli puolimetriä höttölunta... Tunnin kaivettuani Ave oli pikkuhiljaa nytkähdellyt alaspäin ja eturenkaat tapasivat jo maata. Sain kuin sainkin auton hangesta. Siinä vaiheessa piti lähteä juottamaan Sisua seuraavan päivän starttiin. Mutta pääsin  saunaankin ja hyville löylyille! Eiköhän tässä vielä huomiseenkin kisaan selvitä. Huomenna Sisulla naru 15km. 

Jämi SM

Jämin Sm-kisoista on näkynyt ja kuulunut monenlaisia mielipiteitä. Reitti on hengenvaarallinen, baana oli loistava, huippukunnossa, jäinen...

Tavesilla oli ollut hirveän huonoa tuuria sään kanssa aikaisempien SM kilpailujen kanssa. Nyt kaikki toivoimme hyviä kisoja.

Itse ajoin perjantaina yöllä 600 km tullakseni kisoihin. Välivuosi valjakkohiihdossa oli talven mittaan vaihtunut iloiseenseen treenaamiseen.  Olin vakuuttunut viimepäivien järjestäjiltä saadun tiedon valossa, että  ladut ovat ainakin hiihdettävät. Matkalla kisapaikalta tuli uutta tietoa. Reitti on paikoin täysin jäässä ja  pohjaa ohuelti. Keskusteltuani viiden reittiin tutustuneen kilpailijan ja ylituomarin kanssa päätin kääntyä kotiin. Olin aikonut kisata kaverin koiralla, jota olin treenannut SM kisaa varten. En haluaisi vaarantaa koiran terveyttä, varsinkaan kun se ei ole oma. En missään nimessä kehtaisi mennä pokkaamaan mitalia, jos kovimmat kilpakumppanit jää pois reitin vaarallisuuden vuoksi.

Jälkikäteen olen päätellyt kolme varmaa asiaa kisoista ja reitin kunnosta:

1.       Se ei ole ollut huippukunnossa

2.       Se ei ole ollut hengevaarallinen

3.       Reitti on ollut lauantaina huono huippukilpakoiralle

Ja mahdollisesti reitti on voinut vaarantaa koirien terveyden lihasrevähtymäriskin ja tassuvammojen vuoksi. Ymmärsin, että koirat tarkistettiin varsin huolellisesti ennen kisaa. Tarkistettiinko koiria kisan jälkeen? Jos olisi tarkistettu, olisimme voineet todeta oliko kilpailu turvallinen koirille, vai vaarantuiko niiden terveys ja oliko jotain eläinsuojelullisesti arveluttavaa.

Ylilyöntejä on ollut nähtävissä puolin ja toisin. Jäätikön voi yleensä kiertää hiihtämällä ja koiraa ohjaamalla, jos se on toisessa reunassa ja ohjaaja muistaa reittiin tutustumisesta missä kohtaa pahat paikat on.  Sitä en ymmärrä miten näitä reittejä on kutsuttu loistaviksi. Aloittelijoilla ei tietysti ole tietoa ja osaamista arvioida. Kokeneet tekevät kehumisen kiusaamisena ja pillkana niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat ajatelleet koiriensa terveyttä ja kisakuntoa.

Koirien kannalta yksi asia on varma: Tämmösillä liukkailla reiteillä ei huippukisakoiria tehdä. Yksikin paha liukastuminen kovassa vauhdissa alamäessä voi heikentää koiran maksimivauhtia seuraavissa kisoissa. Paljon hyviä kisakoiria on pilattu huonoilla reiteillä treenatessa ja jopa kisoissa. Jos joku pohtii koiransa yllättävän pehmeätä menoa vauhdikkailla osuuksilla syynä on monesti huonot treenit (kisat) liian kovilla vauhdeilla ja mahdollisesti ongelmat, liukastelut alamäissä. Koiran tulee kovassa vauhdissa vedossa aina pystyä luottamaan ohjaajaan ja reittiin. Muuten se ei juokse jatkossa täysiä. Tässä on yksi syy miksi osa ei halunnut kisata.

Jos järjestäjä olisi antanut asianmukaista informaatiota reiteistä, olisi monelta pahalta mieleltä, riidalta ja varmasti peruuntumiseltakin vältytty.

Varmasti herättää katkeruutta se, että mitalistit kehuu kilpaa hyviä reittejä.  Jos sen tekee tietämättömyyttään, niin ok, asioita voi oppia. Jos sen tekee kiusatakseen, on se pahaista piruilua, joka aiheuttaa paljon ikäviä asioita.

Kilpailun ylituomari voi auttaa järjestäjiä arvioimaan reitin kuntoa ja informoimista.  Nyt päätös reitin kunnosta ja kilpailun pitämisestä oli varmasti hyvin vaikea. Ehdottaisin, että jatkossa SPKL kisoihin harkittaisiin kisa-juryä, jossa olisi tuomareiden ja järjestäjien lisäksi kilpailijoiden kokeneimpia edustajia. Kaikille annattaisiin oma sananvalta ja yhdessä päätettäisiin hankalissa tilanteissa miten toimia.  

Mietin mistä nämä kisat muistetaan. Kaunis auringonpaiste-iloisia ihmisiä-säälikisat;sääli koiria -EI vaan riitelystä, riitelystä nämä kisat tullaan muistamaan.

Epäilenpä, että näitä kisoja tullaan vielä puimaan moneen kertaan. Jotta jotain voitaisiin oppia niin toivottavasti osapuolet voivat nousta poteroistaan ja puhua asioista niin kuin ne ovat. Jos yksikin osapuoli puhuu epätotuutta, riitely jatkuu ja ikävät asiat lisääntyvät.

Pysykää totuudessa. Koiratkin tekevät niin, aina. Mutta yhdessä asiassa koirat ovat paljon ihmisiä parempia, anteeksiantamisessa. Ne ei kanna kaunaa.

Katsokaa kuinka koirat nauttivat juoksemisesta ! Katsokaa, ihailkaa ja rakastakaa sitä, elämän halua!

Kurssi käytännön taidoista; kuinka treenaan valjakkourheilukoiran