Tämä vuosi piti olla välivuosi kisojen suhteen. Niin siitä
oli hyvin muodostumassakin, kun syksyllä akillesjänerepeämän vuoksi pidin kolme kuukautta juoksutaukoa ja en
treenannut koiria kertaakaan. Joulun jälkeen, kun oli hienot hiihtokelit kävin
pari kertaa hiihtämässä koirien kanssa ja huomasin taas miten kivaa se on.
Tammikuun alusta olen sitten treenannut koiria höntsäilemällä 2-3 kertaa
viikossa. Treeni on toki koirille ollut
kovaa, mutta suunnitelmallisuus on tällä kertaa ollut lähinnä uusien ideoiden
miettimistä ja kokeilua. Koirat ovat
kehittyneet huimasti. Yuse on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja Sisu juoksee
sen parina huikean hyvin. Sisu on kehittynyt yksin vetämisessä ja treeneissä se
on mennyt useasti todella hyvin. Merri on ollut apukoirana. Se on juossut
intervalli- ja heat -treeneissä poikien parina viimeisissä vedoissa. Nopea
narttu tuo hyvin intoa jo vähän väsyneen uroskoiran viimeisiin vetoihin.
SOC haave alkoi herätä tammikuun lopulla, kun vaikutti, että
koirien kunto kehittyy nopeasti.
Maaliskuun puolivälin jälkeen ovat hiihtokelit Kuopiossa
koirahiihtobaanoilla olleet surkeat. Vähän ollut haastetta miettiä treenit
kahdelle viimeiselle viikolle. Niitä taisi sitten tulla kolme yhteensä.
Kisareissu alkoi perinteisesti. Torstaina oli tarkoitus ajaa
töiden jälkeen Kiirunaan. Ajattelin
lähteä ajoissa töistä, mutta yllättäen tietotekniikka petti ja jouduin tekemään
perushommia nomaalia hitaammin. Varasin majoituksen illaksi Kiirunan Camp
Ripanilta, jota järjestäjä oli suositellut. Pääsin lähtemään ajamaan vasta
lähellä seisemää illalla. Matka joutui hyvin, mutta Kemin jälkeen alkoi ankara
väsymys. Torniossa tunsin etten ole enää ajokunnossa. Onneksi pääsin nukkumaan
appiukon luo. Laitoin nukkumaan yhden tienoissa ja kello oli soimassa viideltä.
Aamu oli jo valjennut. Tornio oli hiljainen. Oli mukavalähteä ajamaan tyhjää
tietä kohti pohjoista. Olin aikonut juottaa Yusen hyvin jo matkalla. Pian
huomasin, että vesipönttö oli jäänyt kotiin.
Koko reilun 300km matkalla Torniosta Kiirunaan ei ollut yhtään paikkaa
mistää ottaa tai ostaa vettä. ÖverKalixissa risteyksestä kiihdyttäessä vanha
kunnon Avensis päästi tehot koneesta. Vanha juttu..moottorin sähköisessä
ohjainjärjestelmässä jotain vikaa..se pitäisi poistua, kun ottaa hetkeksi
virrat pois. Sama juttu toistui viisi kertaa, mutta lopulta, kun oli silitellut
rattia ja taputtanut hellästi kojelautaa Avensin kiitti ja kone hörisi taas
normaalisti.
Jällivaaran jälkeen alkoi nousu ison vaaran yli. Lunta
vaaran päällä oli paljon, liikennemerkeistä näkyi vain yläreuna lumikinoksen
keskellä. Avensiksen kytkin kesti nousut hyvin. Olin vähän jännittänyt sitä,
koska kytkin oli luistanut ajossa ensimmäisen kerran jo lähes pari vuotta ja
30 000km aiemmin.
Edellisenä päivänä tekemäni toimintastrategia meni
ajomatkalla totaalisti uusiksi. Aina, kun uusi ongelma ilmaantui, meni
prioriteetti ja toimintalista uusiksi. Yusen juottamiseen alkoi tulla jo kiire.
Kiirunaan saavuttua meni ICA markettiin ostamaan vettä tai kanisteria.
Kumpaakaan ei löytynyt. Yuse oli juotettava välittömästi, että se ehtisi
pissata kunnolla ennen starttia. Vesihyllystä löytyi kahta erilaista
hiilihapotonta kivennäisvettä, joiden tarkempi tarkastelu osoitti, että Mg, Na,
K ja Ca määrät olivat hyvin pieniä, kyseessä oli norjalainen lähdevesi. Eikun siitä Yuselle vettä juottoon.
Olin kisatoimistossa ensimmäinen ilmottautuja. Sitten lähdin
suksien huoltoon. Kiirunassa oli ollut edellisenä päivänä hyvin kuivaa ja yöllä
oli ollut reilu pakkanen. Minulla oli juuri hiotut sukset (Kuopion
raastinrautakelien jällkeen sukset oli ollut pakko käyttää hiottavana) ja
pohjustus oli tekemättä. Ajanpuutteessa olin miettinyt yksinkertaisimman
voitelustrategian, joka vielä kuivalla pohjoisen lumella voisi olla loistava
kisavoitelu. Alle pohjavoide, seuraavaksi Vauhdin LF vihreä (tässä olisi
varmaan perus sininen kuitenkin ollut parempi) ja pintaan TOKOn sininen LF. Se
on loistava kylmällä kuivalla kelillä. No, se alkoi kuitenkin sataa kosteaa
lunta kesken voitelun, enkä enää kerinnyt muuttamaan strategiaa. Onneksi V-P
Pyörälä laittoi suksiin kunnon havukuvioinnin kantaan. Onnistunut kuviointi voi
vaikuttaa luistoon yhtäpaljon kuin voitelu. Omat kuvioraudat olivat autossa kaiken romun
seassa melkein tallessa. Oma syöminen oli jäänyt heikolle. Jossain välissä
soitin Camp Ripanille, etten tullutkaan yöllä, vaan tulisin sitten päivän
mittaan kisan jälkeen. 800km ajomatka, huonot yöunet ja huono syöminen ei ollut
paras lähtökohta kisaan. Mutta fiilis oli ollut koko päivän hyvä. Tavoitteena
oli päästä ajoissa kunnialla starttiviivalle. Homma onnistui.
Yuse lähti painamaan kierrokselle hyvin. Olin ehtinyt
hiihtää lämmittelynä vain 5km lenkin. Minulla oli Merri mukana, että olisin sen
kanssa käynyt kiertämässä 10km lenkin ennen kisaa. Koiria ei päästettu radalle.
Baana oli loistavassa kunnossa. Korkeuseroa mukavasti ja paljon tiukkoja
mutkia. Yuse kiskoi pulkkaa todella hyvin ja sain ohjattua sen ilman kaatoja
kaikki mutkat. Stadionilla toiselle kierrokselle lähtö oli hieman haastava.
Tulin kuitenkin pitkällä narulla, koska uskoin Yusen kuuntelevan ohjeita.
Aisaan meneminen yleensä oli sen kanssa vaikeaa, koska sillä on sitten tapana
pysähtyä. Toiselle kierrokselle mentii aivan lähtöviivan vierestä. Juuri, kun
olimme lähtöviivan kohalla lähetyskone piippasi ja Yuse otti äkkihypyn oikealle
ja pulkka haukkasi yhden latumerkin sisään. Sain pulkan nopeasti irti ja
lähetin Yusen uudestaan liikkeelle. Kuuluttaja oli selostanut koko stadionille
tulon ja ihmetteli kuinka hyvin koira toimi, kunnes tärähti. Toinenkin kierros
meni hienosti; koiralla. Minulla oli reidet ihan tukossa. Huono
valmistautuminen tuntui päivän kunnossa. Olimme startanneet ensimmäisenä
tyhjälle baanalle ja tulimme ekana maaliin. Muut miehet tulivat kaukana
perässä. Maija Nivala voitti naisten pulkkasarjan, toinen oli Saara Loukkola
sekunnin perässä ja kolmas Maria Viitahalme ja sen jälkeen liuta
ruotsalaisia. Elikkäs Yusesta tehtiin
sitten SOC voittaja pulkassa!
Kisan jälkeen palautusruoka Yuselle ja palkintojenjaon
jälkeen lähdin kaupungille syömään. Sitten tulin mökille perkaamaan tavaroita
autosta. Mökissä istahdettuani alas taju lähti väsymyksen vuoksi pari kertaa.
Uni tuli kyllä ihan salamanopeasti.
Sitten lähdin etsimään leirintäalueen saunaa. Sen piti olla
jossain alhaalla... Ajelin ympäriinsä, mutten löytänyt sitten räsähti, olin
ajanut Aven kunnolla lumihankeen. Lumi oli niin valkoista, että viistoja
penkkoja ja tienreunoja oli vaikea erottaa lumisateessa. Kaivoin Fiskarsin
lapion koirakärrystä ja selvisi, että Ave oli puoliväliin asti kiilautunut
kovan hankiaislumen päälle, ja eturenkaiden alla oli puolimetriä höttölunta...
Tunnin kaivettuani Ave oli pikkuhiljaa nytkähdellyt alaspäin ja eturenkaat
tapasivat jo maata. Sain kuin sainkin auton hangesta. Siinä vaiheessa piti
lähteä juottamaan Sisua seuraavan päivän starttiin. Mutta pääsin saunaankin ja hyville löylyille! Eiköhän tässä
vielä huomiseenkin kisaan selvitä. Huomenna Sisulla naru 15km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti