sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pennut 14 viikkoa. Merrille SM hopeaa Canicrossista

Tässä on taas touhuttu. Pennut ovat kasvaneet ja kouliintuneet mukaviksi pikku vesseleiksi. Kaikki ovat päässeet omiin hyviin harrastaviin koteihin. Minulle jäi Simpson, jolla on luksus oltavat mamman poikana Merrin kanssa tarhassa.
Mico, Camilla ja Stefan Jämillä
Jämillä pidettiin lokakuun alussa SM harjoituskisat SHS järjestämänä. Testasin Merrin kuntoutumista 4,2 km reitillä. Merri juoksi Sisun kanssa DS2 luokan mallikkaasti. Päivän pohja-aika kaikki luokat huomioiden. 
Yusen kanssa ajoin 6km reitin pyörällä. Kivaa oli. Yuse juoksi  tyypilliseen tapaansa sata lasissa. Hyvä, nopea ja haastava reitti. 
Sheryl lähti Vehkojalle Camillan kisakoirakouluun. Onnea ja menestystä sinne!

Raisa Heiskanen on harrastanut valjakkourheilua vuosia siperianhuskyjen kanssa. Reisa innostui nyt vauhdista tosissaan. Hän kävi perheensä kanssa tutustumassa Sandieen koko lauman vilkkaimpaan koiraan. Taisi viedä sydämen. Sandie muutti pian Heiskaselle ja kutsutaan niemllä Rilla. Onnea Raisalle ja Rillalle! Saadaanpa nähdä juokseeko Rillan perässä kisoissa vielä todella kiitäjä tulevina vuosina. 
Rilla ja Raisa
Jämin SM kisoihin valmistautuminen oli hieman haastavaa. Omat juoksut oli kulkenu ihan hyvin. Ostin vuosi sitten elämäni ekat piikkarit. Kävin noin kerran viikossa radalla juoksemassa vetoja.Viimeiset VK treenit kulki ihan kivasti. 4 x 1000m 3.27, 3.15, 3.16 ja 3.28. Viimeisin 3.15, 3.03, 3.28 ja 3.38. Jännää miten vanha ukko voi ihastua juoksemisesta ja piikkareista niin paljon. Juoksukilometrit ovat jääneet vähiin,korkeintaan 20km viikossa. Kuitenkin työmatkapyöräily on pitänyt peruskunnon hyvänä.  
Kaksi päivää ennen starttia Sisu juoksi lenkillä täyttä vauhtia takaa minun oikeaan pohkeseen. Pohjelihaksen yläosaan tuli lihaksensisäinen verenvuoto ja jalka oli älyttömän kipeä. 

Kisapäivänä kipu oli vähäisempää ja lämmitellessä se katosi. Canicross kisassa oli vähän tukkoiset jalat, mutta Merri veti alusta loppuun hienosti, enkä kehannut sille kovin huonosti juosta. Limiitillä tultiin koko matka. 4,2 km 12.14 ja sijoitus toinen. SH hopeaa 13 viikkoa 11 pennun synnytyksestä ja 8 viikkoa imetyksen lopettamisesta. Aika sälli se on!
Yuse juoksi lauantain kovalla radalla upeasti koirapyöräilyssä, joka ajettiin aamulla ennen muita luokkia. 6km 10.27 ja päivän paras aika koirapyöräilyssä. En kehdannut itse ihan täysillä ajella, kun piti säästellä jalkoja Merrin kanssa juoksuun. On se hienoa touhua. Hieman on ajaessa aina perhosia vatsassa. Koira juoksee 2-3 metriä eturenkaan edessä. Keskivauhti 35km/h ja huippunopeudet reilusti yli 40km/h. Lukkopolkimilla ajaessa joutuu, joka hetki olemaan täysin skarppina ja seuraamaan koiraa ja olemaan valmiina reagoimaan pieneenkin virheliikkeeseen. Lauantain kisassa naisten luokassa Anna Leena Ylitalon koira Repe oikaisi lopun jyrkässä mutkassa yhden puun väärältä puolelta. Siinä oli tiukkoja hetkiä, mutta onneksi kummallekaan ei sattunut pahempaa.
Lauantaina Johanssonit tulivat Viialasta katsomaan Sheriania. Lassi ja poikansa Jari ovat vanhoja tekijöitä valjakkourheilussa, harrastaneet koirajuoksua ja valjakkohiihtoa. Kumpainenkin ovat olleet voittamassa SM kultaa valjakkohiihtoviestissä vuosikymmen sitten. Sheriann lähti Lassin matkaan Viialaan kasvamaan lenkkikaveriksi ja kisakoiraksi. Onnea Sherille ja Lassille! 
Sunnuntai aukeni märässä sateisessa kelissä. Yöllä oli satanut isot kuralammikot radalle. Yusen kanssa pyörässä oli taas hurjan kivaa. Rapa roiskui ja painettiin kovaa. Nyt piti ajaa jo hieman kovempaa. Pikkumies (24kg) ei ihan pärjää raskaalla radalla isoille koirille. Kuitenkin päivän toiseksi paras aika koirapyöräilyssä. 
Yusen kanssa lähdimme vielä viestiin Simpekin joukkueen avausosuudelle. Minulla oli todella kiire lentokentälle ja työmatkalle Wienin. Yuoksin Yusen kanssa 2 km 5,13, viestin nopeimman ajan. Tulimme vaihtoon noin 40sekuntia edellä muita joukkueita.  Maaliin tultua hipsin suoraan autolle. Syötin koiran ja vaihdoin kuivat kamppeet päälle. Lähdin heti ajamaan kohti Helsinki- Vantaata. Matkalla sain terveisiä, että pojat olivat pitäneet edelleen hyvää vauhtia. KVKS joukkueen ankkuri oli tullut viimeisellä osuudella kuitenkin ohi ja jäimme voittajasta kolme sekuntia.
Ehdin kentälle hyvin. Illalla Wienissä hotellissa suihkuun ja sitten valmistautumaan seuraavan päivän konferenssiin, joka oli täynnä mielenkiintoisia luentoja.
 Wienissä vastasin luentotauolla yhteen puheluun. Valjakkourheilusta innustunut Ari Rastas soitteli ja kyseli vieläkö minulla on pentuja jäljellä. Vastasin, että ei ole. Viimeinen lähti Viialaan. On mulla kyllä kaksi, Simpponi ja Spence itellä. Olin jo jonkin aikaa miettinyt miten selviä kahden pennun opettamisesta ja onnistuuko treenit jatkossa, kun koiria on niin monta. Aikaa on kuitenkin joka vuoksi vähemmän. Lapset kasvaa ja vaativat oman ajan ja touhuamisen. Päätin soittaa vielä Arille ja sanoin sitten, että Spence voisi mahdollisesti olla  saatavissa. Ari otti melko pian uudelleen yhteyttä ja pian oli Spencelle suunnitelmissa uusi koti.
Aletta jättää hyvästit Spencelle

Ari ja Spence
Spence muutti meiltä pari päivää sitten. Onhan se ollut jännä paikka joka pennun lähdön kohdalla, mutta Spence vei kyllä puoli sydäntä. Sillä koiralla on persoonallisuus, kuten ystäväni Dan sanoi. Innokas, rohkea ja reipas seisojan alku. Onnea Arille Spencen kanssa!

Wienistä palattua lentokentällä odotti neljä päivää seisonut auto, joka oli täynnä kuraisia ja hikisiä urheilukamppeita, kenkiä, housuja paitoja, hanskoja jne. Pesua riitti kotona. En malta olla mainitsematta yhtä kikkaa, joka helpottaa  urheilukamppeiten hoitamista. Relaxant Animal hajunpoistaja. Uute, johon on käytetty katajaa. Se estää tehokkaasti mikrobikasvua ja hajun kehittymistä. Parempaa ei voisi olla urheilukenkiin. Purkki pitäisi löytyä jokaisen jääkiekkojuniorin äidin kaapista. Suihkaus urheilujalkineisiin ja pelikassiin silloin tällöin pitää hajut kurissa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti